Kesäaamu. Ulkona jo yli 20 astetta lämmintä. Tästäkin päivästä tulee kuuma, ”tukahduttava helle” on termi jota kuulen käytettävän. Niinpä valitsen riippumaton sijaan meditointipaikakseni sohvan, mukavasta viileästä sisätilasta. Selailen pitkään puhelimestani erilaisia ohjattuja meditaatioita, mihin haluaisin tänään keskittyä? On sunnuntai joten aikaa on reilusti, ei kiirettä.
Sitten se osuu eteeni – juuri oikea meditaatio. Anteeksianto. Kesto 45minuuttia. ”Tämä on hyvä, tiedän jo kenelle haluan antaa anteeksi” -ajattelen ja otan hyvän asennon. Meditaatio alkaa syvärentoutuksella, jokainen kehon osa käydään läpi ajatuksissa ja rentoutetaan. Päälaesta varpaiden päihin. Tunnen miten kehoni rentoutuu, pehmenee, mieli hiljenee, olen hetkessä. Tunnen kehoni ja energiani vahvana ympärilläni.
Tämä anteeksiannon meditaation rakenne on erilainen kuin aikaisemmat joita olen tehnyt. Tällä kertaa mieleen palautetaan ihminen jolle halutaan antaa anteeksi, mietitään kaikkia niitä asioita joita halutaan antaa anteeksi, miten tämä ihminen on minua loukannut. Pintaan nousee kaikki ne surun, kiukun, ahdistuksen, pelon tunteet joita tämä ihminen sai minut kokemaan. Kyyneleet valuvat poskia pitkin kaulalle. Tunteet tulevat, mutta en jää niihin kiinni vaan annan niiden mennä. Kun tämä kaikki negatiivisuus on nostettu pintaan seuraa meditaatiossa mielenkiintoinen käänne. Minua pyydetään kuvittelemaan minua loukannut ihminen alle 6-vuotiaana lapsena. Miltä hän näytti, miten hän koki elämänsä, mitä tunteita hän tunsi. Tämän jälkeen minua pyydetään asettumaan istumaan hänen eteensä, katsomaan silmiin ja juttelemaan tämän lapsen kanssa. Teemoja on monta, lopputuloksena se että ymmärrän häntä paremmin. Miksi hän toimi kuten toimi, ja mikä tärkeintä; miten minun pitää itseni kanssa toimia ettei kukaan onnistu loukkaamaan minua samalla tavalla toistamiseen. En ole ennen kokenut tällaista anteeksiannon meditaatiota jossa keskustelen minua loukanneet ihmisen kanssa, kuuntelen hänen näkemyksensä, sekä hänen vinkkinsä siihen miten minä voisin voida paremmin. Yhdessä, rakkaudella keskustelemalla avaamme anteeksiannon oven.
Olen meditaatiossa syvällä. Kuulen lapsen puheen selkeästi, kuulen oman sisäisen ääneni ohjauksen selkeästi. Lopulta katkaisen henkisen yhteyteni tähän ihmiseen. Konkreettisesti, leikkaan välillämme olevan ”napanuoran” kultaisilla saksilla. Olen antanut hänelle anteeksi. Hän ei enää vaikuta elämässäni. Olen tehnyt tässä vuosien varrella useita anteeksiannon meditaatioita mutta täytyy myöntää että tällä kertaa todella tunnen että kyynelten mukana minusta on purkautunut vihaa ja katkeruutta enemmän kuin ennen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntuu että ehkä voinkin luottaa toiseen ihmiseen vielä joskus niin paljon että avaan hänelle sieluni, syvimmät haavani, ilman pelkoa siitä että hän käyttää niitä lyömäaseena itseäni kohtaan halutessaan loukata. Olo meditaatio jälkeen on kevyt, helpottunut.
Halusin jakaa tämän tarinan kertoakseni miten voimakas meditaation voima saattaa parhaimmillaan olla, ja samalla kannustaa sinua pysähtymään itsesi äärelle. Tiedän että olet kuullut meditoinnista ja mindfullnessista ennenkin, mutta ne ovat saattaneet kuulostaa vaikeilta ja liikaa aikaa vieviltä asioilta omaan arkeen sijoitettaviksi. Itse aloitin meditoinnin kahdesta minuutista. Okei, nykyään meditoin vähintään puoli tuntia päivässä, mutta aloitin kahdesta minuutista! Siihen on sinullakin varmasti aikaa, ja voin luvata että säännöllinen sisäänpäin kääntyminen tuo elämääsi lisää valoa ja rauhaa. Olet kaiken hyvän arvoinen. Jos mielesi tekisi kokeilla mindfullnessia tai meditaatiota mutta et oikein tiedä mistä aloittaa, lataa vaikka Leena Pennasen ”Mindfullness” app ja aloita siitä. Toki, minäkin autan sinut mielelläni alkuun, ota vaan rohkeasti yhteyttä!
Tässä juhannuksen jälkimainingeissa haluan antaa sinulle vielä viisauden joka minulle tämän päivän meditaatiossa annettiin: ”Rakasta itseäsi ensin.” Tämän ohjeen myötä on hyvä rauhoittua kesän vietäväksi. Sinä olet rakas ja tärkeä, aina.
Lempeää kesää toivotellen,
Inga
