Elämän kovuus lyö meistä jokaisen polvilleen joskus niin ettei pimeyden keskeltä tunnu löytyvän valoa. Näin käy kun läheinen kuolee, töistä tulee lähtö, vakava sairaus osuu omalle tai läheisen kohdalle eikä toivoa paranemisesta ole. Tässä vain osa elämän käänteistä jotka rutistavat sydämen ja sielun rikki, käänteistä jotka johtavat täydelliseen tyhjyyteen, pimeyteen ja epäuskoon tapahtuneesta. Tiedät kyllä mitä tarkoitan jos olet näitä asioita elämässäsi kokenut. Asioita joiden edessä positiivisimmankin ihmisen polvet antavat myöden ja toivoton itku huuhtoutuu aina sielusta saakka.

Nämä ovat niitä hetkiä jolloin toiset ihmiset tulevat kuin enkelit lähelle, tuovat voimaa, energiaa ja uskoa tulevaan. Pysähdyin miettimään tätä tänään kun pohdin jälleen kerran ihmisten energiaa ja miten toisiimme vaikutamme omalla olemuksellamme. Olin eilen juontamassa yritystapahtumaa jossa esiintyjänä oli Remix. Bändi oli juuri viikko sitten menettänyt pitkäaikaisen basistinsa sairauskohtaukselle – ja siellä he olivat, takaisin lavalla. Mietin keikan aikana mitä kaikkea bändin jäsenten mielessä mahtoikaan liikkua. Millaista oli palata työpaikalle kun rakkaan kollegan menettämisestä oli kulunut vain silmänräpäys. Samalla aistin myös muiden ihmisten energiaa, tunnelmaa salissa kun keikka alkoi.

Kyyneleet nousevat vieläkin silmiini kun muistelen sitä fiilistä. Vaikka kyseessä oli yrityksen synttärit ja tunnelma oli jo ennen keikkaa katossa, bändin tullessa lavalle ihmisyys nosti kaikissa läsnäolijoissa päätään. Aivan kuin bändin jäsenet olisi saatettu lavalle valoa säihkyvässä rakkauden kuplassa. Myötätunto, sympatia ja lempeys oli läsnä koko keikan ajan. Hauskaa pidettiin, samalla kunnioittaen surua ja tukien bändiä työssään. Tänään mietin myös sitä myötätunnon määrää mitä bändi on saanut muun muassa somessa kuolemantapauksen jälkeen. Tuhannet viestit ja lempeät ajatukset jotka heihin on kohdistettu – miksi niin valtava ryöppy? Uskon että se johtuu siitä että bändi on omalla tekemisellään tuonut positiivisia tunteita ihmisten elämään, luonut iloa ja ikimuistoisia hetkiä keikoillaan. Ihminen ei välttämättä muista mitä hänelle kerrotaan tai mitä hän on lukenut, mutta sen sytyttämän tunteen hän muistaa aina. Ja kun tunne on ollut hyvä, se on aaltoillut hyvää toimintaa kuulijansa elämään sillä kuten tiedämme, tunne luo toimintaa.

Kaikki tämä hyvä joka on lähtöisin niinkin pienestä kuin keikalla käymisestä ja sieltä saadusta hyvästä fiiliksestä muuntuu nyt vahvaksi myötätunnoksi bändiä kohtaan. Hyvä tulee hyvän luo. Bändi oli kuulijansa ilon tuojana kun sitä tarvittiin ja nyt kuulijan sielu haluaa auttaa auttajaansa. Tiedän että tämä analysointi menee vähän pitkälle mutta näin minä asian näen. Kollektiivinen energia vaikuttaa meihin kaikkiin, kuten tässä tilanteessa bändin surusta on tullut bändin ja yleisön yhteinen suru. Koskettavaa.

Tuntuu että mitä enemmän olen panostanut aikaani energian ja ihmisyyden opiskeluun, sitä herkemmäksi aistini ovat tulleet. Näen ihmisissä niin paljon hyvää – jotain aivan muuta mitä media suoltaa silmillemme ja korvillemme jatkuvalla syötöllä. Näen jokaisessa ihmisessä ihmisyyden, sen saman energian jota itse olen. Se ei näy ulkomuodossa, pitää osata katsoa syvemmälle. Se sama ihmisyys ja energia on meistä jokaisessa. Sinussakin.

Toivon että voisin näillä havainnoillani, kirjoituksillani ja sanoillani luoda uskoa siihen että elämä on hyvää, inhimillisyys ei ole kuollut vaan se elää vahvana meistä jokaisessa, odottaen sitä että heräämme sen olemassaoloon ja alamme keskittää ajatuksemme ja positiiviset tunteemme paremman huomisen luomiseen.
Kiitos että olet siinä ja luit tämänkin ajatushimmelini.

Lempeää viikonloppua, nautitaan kaikesta siitä mitä meillä on.
-inga