Kuljemme tätä elämän polkua luoden sitä koko ajan ajatuksillamme ja tunteillamme. Kaikki mitä mielessä pyörähtää tai sydämessä muljahtaa tänään, on totta tulevissa päivissä. Olen viimeiset pari kuukautta keskittynyt irtipäästämiseen, jotta pääsisin elämässäni ja henkisessä kehityksessäni eteenpäin. Haluan päästää irti peloista, rajoittavista uskomuksista ja vanhoista ajatusmalleista jotka eivät palvele minua enää. Tuntuu että elämä polkee paikallaan vaikka upeita juttuja tapahtuu jatkuvasti ulkoisessa maailmassani. Tätä sisäistä työtä tehdessäni olen kuitenkin huomannut kerta toisensa jälkeen miten vaikeaa irtipäästäminen on. Luonnollisesti se on saanut minut pohtimaan miksi näin on.

Minun näkökulmastani katsottuna syy irtipäästämisen vaikeuteen löytyy kahdesta asiasta. Peloista ja rajoittavista uskomuksista.

Kun synnymme tähän maailmaan, meillä on kaksi pelkoa; kovien äänten pelko ja putoamisen pelko. Elämän matkan varrella mieleen ja kehoon tarttuu kuitenkin iso kasa uusia pelkoja. Itselläni vahvimpina ovat nämä pelot: pärjääminen, yksinjääminen, hylätyksi tuleminen. Kun ihminen pelkää, hän alkaa toimia tavalla joka estäisi pelkojen toteutumisen. Kun olen pelännyt etten pärjää taloudellisesti olen rajoittanut elämästäni hauskuuden pois (se on kallista!).

Kun olen pelännyt etten pärjää työssäni, olen tehnyt enemmän ja tarkemmin. Tämä on johtanut perfektionismiin ja asioiden jatkuvaan kontrollointiin. Kaikki tähän juoksupyörään joutuneet tietävät miten raskasta se on!

Kun olen pelännyt yksinjäämistä, olen takertunut ihmisiin siinä määrin että he ovat lopulta lähteneet – ja olen jäänyt yksin. Aiheutin siis itse pelon toteutumisen antamalla pelolle vallan. Olen myös itse ollut tässä skenaariossa toisella puolella. Minuun on takerruttu jolloin tuntuu ettei happi kulje ja vapauteni on vaarassa, ymmärrän siis täysin miksi siitä tilanteesta on päästävä pois vaikka silloin toiseen sattuu. Ensin on kuitenkin pelastettava itsensä.

Pelot suojelevat meitä joskus pahalta. Evoluution näkökulmasta on viisasta että kävellessä savannille pelko saaliseläimistä on läsnä, se pitää ajatuksen kirkkaana ja lihakset valmiina toimimaan.

Hyvin usein pelot kuitenkin rajoittavat elämäämme ja luovat ajatuksia päähämme joille ei ole mitään, korostan MITÄÄN todellisuuspohjaa! Kun tarkkailet ajatuksiasi huomaat tämän varmasti. Osa pelosta nousevista ajatuksista ovat niin absurdeja että järjellä ajateltuna ne jopa naurattavat. Ongelmana on se että otamme ajatuksemme liian todesta. Filosofi Esa Saarinen käyttää mielestä termiä ”omituinen pöpöttäjä”. Se on mielestäni oiva kuvaus. Jotta peloista syntyviin ajatuksiin pääsee käsiksi, on oltava valppaana oman pöpöttäjänsä kanssa, suodatettava sieltä pois kaikki turha ja keskityttävä oleellisiin, eteenpäin vieviin ajatuksiin. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Pelot ovat siis yksi iso syy siihen miksi emme pysty päästämään irti negatiivisista ajatusmalleista.

Toinen iso syy jumiutumiseen ovat uskomukset

Uskomukset ovat kuin post-it lappuja joita sinuun on liimailtu vauvasta asti. Ne ovat sanoja ja lauseita jotka kuvaavat millainen olet, ne ovat katseita joita tulkitset ja luot uskomuksia itsestäsi, ne ovat tapa jolla muut ihmiset sinua kohtelevat. Kun pieni lapsi kokee kaiken johtuvan hänestä itsestään, hän syyttää itseään siitä että vanhemmat tappelevat – ”minun pitäisi olla kiltimpi niin isi ja äiti eivät riitelisi” hän ajattelee – ja uskomus kiltteyden tärkeydestä konfliktin välttämiseksi on valmis. Tai kun vanhemmat ylistävät ja osoittavat rakkautta lapselle hänen tuodessaan koulusta hyvän todistuksen. Lapsi kokee että olemalla hyvä koulussa, saa rakkautta. Myöhemmin sama uskomus muokkautuu työelämään ”kun teen enemmän ja paremmin – minua rakastetaan”. Itse elin monta vuotta siinä uskomuksessa että pitää olla enemmän. Jopa vielä sen jälkeenkin kun ympäristöni kertoi toista, kehoitti lepäämään, jakamaan vastuuta. Minun vuosikymmenten ajan vahvistunut,  syvä uskomukseni kertoi kuitenkin toista. Ja totta kai, itseänihän minä uskoin.

Vasta kun pysähdyin ja aloin tutustumaan siihen MIKSI toimin kuten toimin, aloin ymmärtää. Kun otin askeleen taaksepäin ja katsoin itseäni tarkkailijan näkökulmasta (tähän on olemassa muuten erinomaisia NLP-harjoitteita!), ymmärsin että ympäristöni oli halunnut minulle pelkkää hyvää. He näkivät että uskomukseni väsyttivät ja ajoivat minua loppuun. He halusivat auttaa mutta en ollut siihen valmis. En ennen kuin itse oivalsin mistä kaikki johtuu.

Pelot ja uskomukset ovat hyvin, hyvin syvällä meidän alitajunnassamme. Kestää kauan opetella siihen että alkaa ymmärtämään mistä omat ajatukset kumpuavat, mitä niiden takana on. Vasta sitten voi alkaa muuttaa omaa ajatteluaan. Olen kuullut usein sanonnan että ihmismieli on kuin sipuli. Kun saat yhden kerroksen (eli pelon tai uskomuksen) kuorittua, seuraava avautuu eteesi. Lohduttavaa on kuitenkin se että sipulissakin kerrokset loppuvat ennen pitkää. Ennen sitä on kuitenkin itkettävä monet itkut.

Tämä on aihe josta voisin jatkaa vaikka kuinka kauan mutta tässä lienee tarpeeksi pohdittavaa yhdelle kertaa. Jos joskus olet ihmetellyt omaa tapaasi toimia tietyissä tilanteissa vaikka parisuhteessa tai lastesi kanssa, ota tuo tilanne käsittelyysi ja mieti MIKSI niin toimit? Onko toiminnan takana jokin alitajuntainen pelko tai uskomus. Vaikka meitä suomalaisia on vain 5 miljoonaa, perheissä asuu hyvinkin erilaisia tapoja ja ajatusmalleja – uskomuksia- siitä miten tässä maailmassa kuuluu toimia. Ole rohkea ja tutki omaa sisäistä maailmaasi. Sieltä löydät vastauksen siihen miksi. Kaikki vastaukset ovat sinussa, ne pitää vain oivaltaa ja se onnistuu parhaiten sukeltamalla syvälle itseen.

Oma matkani irtipäästämisen osalta jatkuu. Edelleen teen aiheen parissa erilaisia ohjattuja meditaatioita, kirjoitusharjoituksia ja mielikuvaharjoittelua. Teen tätä työtä koska rakastan itseäni ja tiedän että voin auttaa muita enemmän kun voin itse paremmin. Haluan oivalluttaa ja sytyttää valon kanssakulkijoissani, auttaa heitä ymmärtämään rakkauden valtavan voiman.

Uusi vuosi tuo tullessaan uusia mahdollisuuksia, tartutaan niihin ja tehdään tästä valon ja rakkauden vuosi 2023!

Lempein terveisin,

Inga