Elettiin vuotta 2019. Olin juuri saanut uupumukseni keskellä ”keskivaikea masennus” -diagnoosin joka oli jotenkin kovin vaikea sulattaa. Aikani sitä pureskeltuani totesin kuitenkin tilanteen olevan mitä on ja että eteenpäin on mentävä. Seuraavat kuukaudet pitivät sisällään melkoisen sisäisen myllerryksen. Jouduin katsomaan itseäni peilistä syvälle silmiin ja myöntämään itselleni toimintatapani jotka olin itse aiheuttanut. Se miksi olin kokenut uupumisen nyt kahdesti ei ollut kiinni muista ja minulle asetetuista paineista, vaan siitä miten olin itse niihin suhtautunut. Mutta onneksi pystyn itse toimintaani ja ajatteluani muokkaamaan!

Uupumuksesta uuteen nousuun

Tästä alkoi uupumuksen jälkeinen uusi nousu, paraneminen uudeksi ihmiseksi. Olen koonnut noiden kuukausien tärkeimmät oivallukset verkkokurssiksi sillä haluan auttaa ihmisiä jotka ovat samassa tilanteessa, uupumuksesta sairaslomalla tai viimeisillä voimillaan puskemassa vielä eteenpäin, tietoisena siitä että kohta on seinä vastassa. Uupumuksesta uuteen nousuun -verkkokurssi kyseenalaistaa toimintatapojasi ja saa sinut tutustumaan itseesi ehkä vähän eri tavoin kuin ennen. Kyseessä on pilotti-verkkokurssi jonka osallistujat saavat lopullisen, muokatun tuotteen veloituksetta käyttöönsä. Two for one, so to speak. Minulle nämä verkkokurssilla käydyt asiat olivat ne suurimmat ahaa-elämykset joita itsestäni ymmärsin uupumuksen jälkimainingeissa. Alusta asti oli selvää että ellei mitään muuta, niin mikään ei muutu. Nämä verkkokurssilla käydyt asiat olivat ne joihin päätin panostaa ja ne ovat tuottaneet tulosta. Näitä samoja asioita käsitellään myös ”Uupuminen? Ei kiitos” -henkilökohtaisessa neljän tunnin valmennuksessani. Vain sinä voit vaikuttaa siihen miten ajattelet, miten suhtaudut asioihin ja millaisiin toimenpiteisiin mielesi sinua ohjaa. Mielesi voima on valtava, ja sinulla on mahdollisuus valjastaa se tukemaan omaa hyvinointiasi! Kuljen mieluusti rinnallasi tällä matkalla jos vain niin haluat.

Toimiiko se?

Tänä päivänä olen palannut rakastamani työn pariin ja nautin siitä päivittäin. Samalla kuitenkin muistaen ja tiedostaen omat rajani. Oma hyvinvointini on elämäni tärkein asia, siitä pidän kiinni. Mieli pyrkii hakeutumaan vanhoihin tuttuihin toimintatapoihin ja voin rehellisesti kertoa että useamman kerran viikossa joudun pidättelemään itseäni etten lipsahtaisi samaan työmoodiin joka johti uupumiseen. Saan kuitenkin pidäteltyä itseäni paremman itsetuntemuksen kautta, ja toisaalta myös sen avulla että olen rajani töissä kertonut ja ne on yhteisesti työnantajan kanssa sovittu. Hassua tässä on se että vaikka työnantajani on rajojeni kanssa sujut, minun oma mieleni yrittää venyttää niitä viikottain. Olemmeko siis itse itsemme pahin vihollinen?

Tuosta pääsisi helposti pitkään pohdiskeluun mutta ei lähdetä siihen.
Sen sijaan, haluan toivottaa sinulle aurinkoa, valoa ja iloa kevääseesi. Ollaanpas kuulolla.

-inga