Istun kotona sohvalla sateisena elokuun päivänä ja otan koneen syliini. On aika aloittaa uusi blogi. Ihmisille joita en tunne, ihmisille jotka eivät tiedä minusta mitään. Sinulle. Blogin kirjoittaminen sinällään ei ole minulle mitään uutta. Pitkään pitämäni blogi joka pyöri työni, elämäntapani ja intohimoni ympärillä loppui, kun tuo kaikki sisältö elämästäni loppui. Siitä on nyt yli kaksi vuotta ja alan olla valmis uuteen uraan, elämäntapaan, intohimoon. Tulen eri kanavissani kertomaan paljon kokemuksia ja tuntemuksia tuon kahden vuoden itsetutkiskelun matkalta, ja toivon että sanoistani on sinullekin apua. Että ne resonoivat ja luovat uskoa siihen että jos minäkin kaiken paskan jälkeen olen vielä tässä – rauhallisempana kuin koskaan, sinäkin pystyt siihen. Totta kai jokaisen lähtökohdat ja resurssit ovat erilaiset mutta isossa kuvassa me kaikki haluamme vain olla onnellisia ja elää hyvä elämä – eikö?
Ihmisellä on vapaa tahto
Se miten musta on muotoutunut se mitä olen, on kestänyt jo paljon kauemmin kuin tuon kaksi vuotta. Uskon vahvasti johdatukseen ja siihen että mikään ei tapahdu sattumalta vaan ennalta määrätyn suunnitelman mukaan. Ellei suostu elämään suunnitelman mukaan vaan hakkaa päätänsä seinään omien pienten ajatustensa, uskomustensa ja pelkojensa kanssa, universumi on kärsivällinen ja odottaa. Näin jälkikäteen huomaan että uupumusten jälkeen minulle tarjottiin aina vaihtoehto muuttaa elämääni mutta valitsin toisin. Ihmisen vapaa tahto on universumin laki, meitä ei voi pakottaa valitsemaan uutta suuntaa ja usein me emme sitä tee koska pelko uudesta, tuntemattomasta elämästä on niin vahva. On helpompi pysyä tutussa ja turvallisessa, vaikka se olisikin kivuliasta, kuin sanoa ”selvä, luotan elämään, luotan siihen että mua kannatellaan, hyppään tuntemattomaan”. Jossain kohtaa se hetki kuitenkin tulee. Voimavarat ja oma onnellisuus ovat niin lopussa että on pakko tehdä muutos. Usein tuo hetki tulee kriisin jälkeen. Avioero, burn out, potkut töistä, läheisen sairastuminen tai kuolema, tai muu isoja tunteita nostattava elämänmuutos saa meidät pohtimaan omaa elämäämme ja onnellisuuttamme. Näinkö haluan jatkaa hamaan tappiin asti? Elänkö elämääni vai suoritanko sitä? Jos kuolisin nyt, mitä katuisin? Suuria kysymyksiä joiden pohdinta johti omalla kohdallani masennusdiagnoosiin ja sielun synkkään yöhön.
Et ole yksin
Lohdullista suuren surun ja epätoivon keskellä on kuitenkin tieto siitä että et ole yksin. Kun uskallat pyytää apua (vaikka sisälläsi oleva syvä uskomus siitä että itse pitää pärjätä, kirkuisikin avunpyyntö-ideaasi vastaan), huomaat että sinua autetaan, sinulle halutaan hyvää. Omalla kohdallani tämän oivaltaminen oli ensimmäinen askel parantumiseen ja uuteen alkuun. Ihmiset ympärilläni auttoivat pyyteettä, tukivat, olivat läsnä. Ja nyt kun sitä mietin niin niinhän minä itsekin teen. Kun lähimmäinen on pulassa, en mieti kahta kertaa lähdenkö liikkeelle jos apua pyydetään. Kun antaa hyvää – saa hyvää. Siinä toinen oppi joka auttoi uuden minän rakentamisessa. Usko siihen että saat sen mitä annat ohjaa toimintaani. Samalla olen oppinut antamaan anteeksi ja päästämään irti asioista ja ihmisistä jotka ovat minua satuttaneet. Karman laki pitää huolen siitä että oikeus toteutuu, minä voin keskittyä omaan elämääni ja onnellisuuteni lisäämiseen. Olemme kaikki yhtä ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, pidäthän huolen siitä että sinun energiassasi vaikuttavat valon voimat.
Menipäs tämä nyt syvälliseksi. Johtunee siitä että sisälläni on niin valtavasti tietoa, kokemusta, valoa ja rakkautta jonka haluaisin huutaa kattojen yltä koko maailmalle samalla tiedostaen että omakin matkani on ollut pienen pienten askelten ottamista, välillä itkun tuherrusta ja sitten taas oman voiman löytymistä. Joten vasta pikku hiljaa tulen sinullekin avaamaan enemmän asioita. Aivan kuten valmennuksessa edetään vähän, annetaan asioiden muhia viikko ja jatketaan matkaa. Pikku hiljaa niin että oma hyvinvointi löytää sen juuri sinulle oikean tien. En halua kaataa tietoa päällesi vaan auttaa sinua oivaltamaan itsestäsi, tutustumaan siihen syvimpään sielun sopukkaan ja kuulemaan mitä pieni ääni sisälläsi pyytää. Kiitos kun saan kulkea rinnallasi vaikka vain tämän tekstin verran. Sinä olet tullut tähän aikaan, tähän elämään sielunsuunnitelman kanssa. Se ei ole voitosta voittoon kulkemista vaan välillä polullasi on myös haasteita, mutta luota minuun kun sanon; sinä olet ainutlaatuinen ja paras juuri noin. Ansaitset olla onnellinen. Siihenkin on syy että luet tätä tekstiä juuri nyt. En tiedä miksi, etkä ehkä sinäkään. Kaikki selviää sinulle ajan kanssa, ole kärsivällinen.
Lopeta pakottaminen – löydä lempeys
Mietin kauan Feelingalle sopivaa slogania ja yhtä raikkaana kuin kevätsade, se kaadettiin päälleni kesken kuuman kesäpäivän kävelylenkin. ”Lempeys luo oivalluksia” Kun lopetin itseni pakottamisen ja syyllistämisen, löysin lempeyden. Ajatteluni muuttui ja toi mukanaan kasan oivalluksia joista syntyi Feelinga.
Jos haluat, olen tässä. Valmiina kulkemaan rinnallasi kohti sinun oivalluksiasi.
