”Makaan riippukeinussa Krabin Ao Nangin rannan läheisessä ravintolassa. Aurinko on laskemassa, aallot lyövät rantaan tasaisena pauhuna. Thaimaan ilma on kuuma ja kostea, meren tuoksu ja ravintolan keittiöstä tulvivat tuoksut sekoittuvat makean suolaiseksi aistinautinnoksi nenässäni. Samalla kun keinuttelen kirja kädessäni riippukeinussa, nostan katseeni rannan suuntaan. Kuulen kun lapset euroopan eri maista leikkivät keskenään helposti ilman kielimuurin tuottamaa kiusallisuutta, iloiten toistensa seurasta. Vanhemmat hymyilevät ja nyökkäilevät toisilleen hieman kauempana. Myös kulkukoira seuraa lasten leikkiä kauempaa kuin lauman vartijana. Meren pauhun sekaan sekoittuu ravintolan kaiuttimista juuri sopivan hiljaisella soiva Michael Jacksonin ”Heal the World”. Täydellinen harmonia. Täydellinen hetki.”
Tämä kuvaus on minun mieleni turvapaikasta. Kun arjessa stressi nousee liikaa, tai kun ennen esiintymistä jännittää niin että oksennus meinaa tulla, hengitän syvään muutaman kerran ja vien itseni mielessäni tuohon turvapaikkaan. Siinä riippukeinussa keinutellessa toistan itselleni ”kaikki on hyvin, kaikki menee hyvin”, niin kauan että uskon itseäni ja on aika palata tähän hetkeen. Oman mielen turvapaikka auttaa sinua silloin kun huomaat tarvitsevasi rauhoittelua, kun oma mieli huutaa ja riehuu omiaan, on aika ottaa ohjat ja tietoisesti rentouttaa keho sekä ajatukset.
Kun olen viettänyt omassa turvapaikassani vain muutaman minuutin, on mieleni ja kehoni rauhoittuneet. Olen alkanut uskoa omaa sanomaani ”kaikki on hyvin, kaikki menee hyvin”. Sinäkin pystyt kontrolloimaan mielesi tuotoksia ja vaikuttamaan jopa fyysiseen olotilaasi. Mikä sitten olisi juuri sinulle sopiva mielen turvapaikka? Löydät sen kaivelemalla muistojasi. Missä sinulla on ollut erityisen hyvä ja rauhallinen olla? Millainen se hetki oli? Mitä näit ympärilläsi? Mitä haistoit? Oliko suussasi joku maku? Miltä paikka tuntui allasi, olitko paljain jaloin? Makasitko ruoholla? Miltä alusta tuntui? Kun luot tätä mielikuvaa, yksityiskohdat ovat tärkeitä. Ota huomioon kaikki aistikokemuksesi ja koe ne mielessäsi uudelleen.
Aivot eivät tiedä onko kyseessä todellisuus vai pelkkä mielikuva. Tämä on käynyt ilmi esimerkiksi tutkimuksista joissa yhdysvaltalaiset urheilijat harjoittelivat mielikuvissaan juoksuradalla ja toinen ryhmä kävi oikeasti juoksemassa harjoituksen. Juuri oikeat lihakset jännittyivät molemmissa tapauksissa oikeassa järjestyksessä, vaikka toinen ryhmä makasi sohvalla ottamassa ajatuksissaan sprinttejä kun taas toinen konkreettisesti veti vetoja radalla. Aivot eivät tiedä mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Sama toimii toki toisinkin päin. Ajattelemalla negatiivisia ajatuksia toistuvasti, keskittyen pelkoihin ja uhkakuviin, vaikutamme kehoomme myös negatiivisella tavalla. Voimme sairastuttaa itse itsemme. Sinä valitset.
Niinpä kehotan sinua nyt miettimään oman mielesi turvapaikan ellei se ole sinulle vielä tuttu. Vietä hetki aikaa muistaaksesi kaikki yksityiskohdat ja tunne ne. Miltä siinä tuntuu olla, miten rauhoittava ja hyvä fiilis paikasta tulee. Tiedostaessasi oman turvapaikkasi, voit kokeilla joskus arjessa pääsetkö omaan turvapaikkaasi mielikuvamatkalle. Itse en ole konkreettisesti päässyt Thaimaaseen enää moneen vuoteen, mutta hyvin usein, varsinkin tässä marraskuun pimeydessä, otan hetken aikaa ja vien itseni minilomalle omaan turvapaikkaani. Ellei muuta niin ainakin se tuo hymyn kasvoille!
Olisipa muuten todella mielenkiintoista kuulla sinun mielesi turvapaikasta! Käythän kertomassa tämän blogin some-postauksiin miltä sinun paikkasi näyttää!
Valoa ja rakkautta,
Inga
