Feelinga täyttää ensi viikolla, 17.11. yhden vuoden. Kakussa on yksi kynttilä jonka liekki palaa pienenä ja kauniina. Ensimmäinen vuosi on ollut ihmettelyä, oppimista, verkostoitumista, kaikkinensa  antoisaa aikaa. En epäile hetkeäkään etteikö tulevat vuodet tulisi olemaan juuri tätä samaa. Uusia valmennuksia, oivalluksia, verkostoja, asiakkaita. Kaikki lähtee ajatuksesta ja tunteesta.

Feelingan suhteen ajatukseni ja tunteeni ovat tämän ensimmäisen toimintavuoden aikana selkiintyneet. Näen tulevaisuuteni, ja samalla Feelingan tulevaisuuden kirkkaana. Saan auttaa ihmisiä kohtaamaan haasteitaan ja itseään, samalla oivaltaen asioita siitä, mikä on elämässä tärkeintä – rakkaus. Ei pelkästään parisuhderakkaus, vaan rakkaus elämään, toisiin ihmisiin, itseen ja luontoon. Rakkaus tähän maailmaan jossa elämme. On meidän itsemme päätettävissä, elämmekö aikamme täällä pelosta vai rakkaudesta. Minä olen valinnut rakkauden ja valon. Tuo tietoinen valinta on tuonut elämääni valtavan paljon hyvää, ja tiedän että niin on jatkossakin. Ilman työtä ei asiat etene, joka ikinen päivä vietän aikaa itseni kanssa meditoiden, luoden elämääni intentioiden ja rakkauden tunteen kautta. Myös silloin kun pelottaa, ärsyttää tai kiukuttaa. Varsinkin silloin on tärkeää pysäyttää nuo ajatukset ja muistuttaa itseään siitä mikä on oleellista. Työ ei ole välttämättä aina helppoa, mutta tehtävä se on.

Tänään aloitan uuden kappaleen Feelingan historiassa, ja nyt tullaan tämän kirjoituksen porkkanaan. Tänään laitan omat some-kanavani tauolle, kanavat joissa olen viettänyt paljon aikaa suljettujen ovien sisällä, oman lähipiirini kesken. Tänään alan valjastamaan kaiken energiani somessa Feelingan tileihin. Kaikki ne päivitykset, storyt ja pohdinnat joita olen uskaltanut avata tähän mennessä vain omilla suljetuilla kanavillani, siirtyy tästä lähtien Feelingan kanaviin Instagramissa ja Facebookissa. Ja tämä on se mikä pelottaa niin ***keleesti! Tulen esiin sellaisena kuin olen, Ingana. Avaan elämäni teille kaikille seuraajilleni iloineen ja suruineen. Laitan itseni alttiiksi arvostelulle – se pelottaa. Vaikka elän elämääni rakkaudesta käsin, en voi vaikuttaa siihen mitä muut asioista ajattelevat. Mitä muut MINUSTA ajattelevat. Luotan kuitenkin siihen että rakkaus ja valo vetää puoleensa samankaltaista energiaa. Luotan siihen että yhdessä voimme tehdä tästä meidän maapallostamme paremman paikan tallustaa. Luotan siihen että hyvyys, ystävällisyys ja inhimillisyys voittaa aina. Siksi uskallan.

Sydämeni hakkaa lujaa tätä tekstiä kirjoittaessani. Mielessä pyörii egon luomat pelot ”mitä jos?”, ”mitä ne ajattelee?”, ”oleko sä hullu?” – ja samalla intuition rauhallinen ääni sanoo ”tämä on oikein, tätä maailman tarvitsee, hengitä”. Niinpä vedän syvään henkeä ja aloitan tekemään videota jonka päivitän yksityisiin kanaviini. Videota jossa kerron tästä päätöksestäni. Haluan tehdä videon juuri tänään, isänpäivänä. Oma isäni kuoli onnettomuudessa kun olin 17-vuotias. Hän oli myös yrittäjä. Monesti vuosien varrella olen miettinyt mitä hän elämäni kulusta olisi mieltä, millaisia neuvoja hän antaisi. Tänään, isänpäivänä, tätä kirjoittaessani tuntuu kuin hän istuisi vieressäni nyökytellen hymyssä suin partansa takaa, hyväksyen tämän valintani. Uskon hänen olevan minusta ylpeä. Siksi uskallan voittaa pelkoni. Lopulta – pelothan ovat vain ajatuksia, eivät totta. Annetaan palaa siis, yhdessä pelkoja kohti, hyvä tästä tulee!

Lempeää isänpäivää sinulle ja perheellesi, ollaan kiitollisia siitä mitä on, tässä hetkessä. Elämä on nyt.