Kesä kaikkine väreineen alkaa pikku hiljaa olla taas läsnä. Ensi viikolla juhlitaan koulujen loppumista, lapsena ikuiselta tuntuvan kesäloman alkua. Valon lisääntyessä mielikin kirkastuu kun tehdään kesäloma suunnitelmia, katsellaan lasten iloa piha- ja rantaleikeissä, ja kuullaan luonnon kesäiset äänet. Kesän eka jäätelö ulkona, ihmisten hymyt ja auringon lämpö. Kesällä kaikki tuntuu olevan paremmin.

Tämä maalattu kuva on totta monelle, mutta ei kaikille. Iso osa meistä elää jatkuvassa harmaassa massassa, värittömässä maailmassa jossa suoritetaan elämää, kuljetaan deadlinesta seuraavaan, projektista projektiin kuin ravihevonen laput silmillä. Mieli on väsynyt, keho on väsynyt ja silti pakotamme itsemme suorittamaan. Ajatus lähestyvästä lomasta lähinnä ahdistaa sillä loman aikana jää paljon töitä tekemättä ja ne odottavat tekijäänsä lomalta paluun jälkeen. Mitä jos joku kaipaakin minua lomani aikana? Mitä jos missaankin jotain tärkeää kun en ole saatavilla? Ajatellaanko minusta että olen laiska ellen seuraa lomalla sähköpostejani tai pidä työpuhelinta auki?

Nämä ovat piinaavia ajatuksia joiden kanssa uupunut ihminen kamppailee loman lähestyessä. Alitajuiset hylätyksi tulemisen pelot sekä uskomukset siitä että vain jatkuvasti työtä tekevä ihminen on arvokas, tai kokemus elämän varrelta siitä, että kun suoritat hyvin – olet rakastettu.

Jos nämä sanat kolahtavat, muistathan että ne ovat vain ajatuksia. Ajatuksia jotka tippuvat tietoiseen mieleesi alitajunnan syövereistä. Mieli tykkää jauhaa samoja keloja. Jos olet lapsena saanut rakkautta kun tuot koulusta kotiin hyvän todistuksen, on aivan luonnollista että haluat aikuisena suorittaa työelämän mahdollisimman hyvin kokeaksesi arvostuksen tunnetta.

Mitä jos käännettäisiinkin tämä toisin päin? Mitä jos opettelisitkin uusia ajatusmalleja joissa arvostuksesi ei tulisikaan siitä mitä muut ajattelevat sinusta, vaan siitä mitä itse ajattelet itsestäsi? Sinä voit antaa itsellesi ehdotonta rakkautta ellet sitä ulkopuolelta saa. Kuulostaa monimutkaiselta ja varmasti pelottavaltakin. On totta että ei ole nappia jota napsauttamalla kaikki muuttuu. Vaatii paljon työtä että oppii rakastamaan itseään ja kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään ulkopuolisten vaateiden sijaan. Se on kuitenkin mahdollista. Sinussa on kaikki voima mitä tarvitset. Kysymys kuuluu – haluatko itsellesi parempaa elämää? Teet varmasti kaikkesi sen eteen että läheisilläsi olisi kaikki hyvin, olisiko jo sinun vuorosi?

Vain sinä voit muuttaa elämäsi suunnan. Ja mikä olisikaan parempi aika aloittaa kuin nyt, vuoden valoisimman ajan lähestyessä?

Sinä olet kaiken hyvän arvoinen, rakas ja tärkeä. Mikä olisi toisin jos itsekin ajattelisit ja tuntisit niin?