Tarina tosielämästä.

Aloitin työt uudessa työpaikassa neljä kuukautta sitten. Uusi toimiala, uudet ihmiset, kaikki uutta ja ihmeellistä. Uutta oli myös se että työmatkaa kertyy yli 200km päivässä. Olin ajellut paljon tuota väliä ennenkin ja tiesin että se on noin 90minuuttia suunta. ”Ei paha”, ajattelin. Kuukausien kuluessa huomasin kuitenkin väsyväni. En saanut nukuttua kuin 3-6 tuntia yössä, kun odotin vaan että kello soi 4.30 ja seuraava päivä alkaa.

Vielä maaliskuun alussa ajattelin että ”kyllä tämä tästä kun valoa tulee enemmän, sitten mä jaksan taas”. Peruutin siis takaisin ”sitten kun” elämään vaikka olin päättänyt että elän elämääni hetkessä. Tämä oivallus avasi silmäni omalle toiminnalleni. Ja kun oivaltaa toimintansa negatiiviset vaikutukset, uskaltaa myös kysyä itseltään miksi toimin näin? Vastaus löytyi jälleen kerran omista uskomuksista, siitä mitä kotona on opetettu. Kuuluisat lauseet (kuulen äidin äänen päässäni): ”Töitä on tehtävä silloin kun niitä on” ja ”Ei saa valittaa kun on kerran töitä”. Nämä lausahdukset marinoituna sillä valtavalla pelolla, että jos mä sanon jollekin että olen väsynyt, voin saada potkut – taas. Ja sehän (siellä syvimmässä alitajunnan poimussa) on yhtä kuin EPÄONNISTUMINEN.

Jep, kaukana oli armollisuus itseä kohtaan. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten tämä itsensä opiskelu on aaltoliikettä. Välillä menee hyvin, ja välillä sitä tippuu samaan onkaloon josta on joskus lähtenyt kiipeämään. Toki, sillä erotuksella että nykyään tunnistaa heti mistä kenkä puristaa, ja osaa tehdä asioita muuttaakseen suuntaa.

Niin myös mä lopulta tein. Kun väsymys alkoi olla tasoa ’älä nyt rattiin nuku’, oli pakko reagoida. Vaikka pelotti aivan älyttömästi, päätin ottaa asian puheeksi pomon kanssa. Takaraivosta peloteltiin edelleen potkuilla ja siitä seuraavalla häpeällä, mutta hiljensin äänet ja totesin että jos tämä loppuu, löydän jotain muuta. Ja niin siinä sitten kävi että pomon kanssa keskusteltuani aloin tehdä enemmän työajasta etätöinä. Hän ymmärsi väsymykseni ja oli valmis muutoksiin jotta työni yrityksessä voi jatkua. Mulla on kieltämättä kyllä erinomaisen fiksu ja inhimillinen pomo.

Heti tuon keskustelun jälkeisenä yönä nukuin 9 tuntia ja sen jälkeen joka yö 8-9 tuntia. Pois lukien matkapäivät, jolloin uni jää vähemmälle, mutta nyt se ei paina niin paljon kun niitä öitä on nyt niin paljon vähemmän viikossa. Tarinan opetus? Vaikka ne alitajunnan pelot huutavat mitä, pidä huoli hyvinvoinnistasi! Tee asioita sen eteen että voit hyvin. Mikään työ ei ole niin tärkeä että sille kannattaa uhrata terveytensä. Elämä on nyt.

Jos haluat tutustua itseesi ja saada työkaluja joilla pitää huolta mielesi hyvinvoinnistasi, etsin henkilökohtaiseen ”Elämä on nyt”-pilottivalmennukseeni tunnollisia supernaisia taltuttamaan työstressin ja laittamaan oman hyvinvointinsa ykköseksi, jotta he voisivat vaihtaa jatkuvan väsymyksen sykkivään elämäniloon! Lue lisää tästä.

Toivon sulle aurinkoista kevättä, muista että oot rakas ja tärkeä. Tänäänkin.