Yrittäjän ensiaskeleet

Muistan selkeästi kun 15-vuotiaana päätin kiven kovaa että minusta ei KOSKAAN tule yrittäjää. Syynä tähän päätökseen oli omien yrittäjävanhempien jatkuva työnteko mikä oli tietenkin meidän yhteisestä ajasta pois. Päätin että haluan tehdä työtä mutta myös pitää kiinni vapaa-ajasta, omista jutuista. Kuitenkin työuran alettua huomasin että vaikken ollut yrittäjä, tein työtä intohimoni parissa ja työ- ja vapaa-aika sulautuivat sujuvasti yhteen. Kun olin vapaalla, kävin mieluusti tapahtumissa jotka liittyivät työhöni, jossa verkostoni ja ystäväni olivat, jossa minun oli hyvä olla. Sanomattakin on selvää että tuolloin tuli myös puhuttua työasioista mutta eipä se haitannut sillä rakastin työtäni.

Uran edetessä väsyin, ja lopulta oli edessä parin vuoden pätkä jolloin piti määrittää itseni uudelleen. Mietin monia eri vaihtoehtoja mitä voisin tehdä, mutta en kuitenkaan päässyt irti ajatuksesta että intohimoni ja rakkauteni oli edelleen siellä, valmiina ottamaan minut takaisin toimintaan kun niin vain halusin. Ja minä halusin.

”Tehdään sitte itte”

Mietin tapoja joilla astua esiin ”uutena minänä”, uudesta näkökulmasta asioita katsovana ja lopulta tuo tapa löytyi. Koska ei (tietääkseni) ole olemassa valmista prosessia, työtitteliä tai yritystä joka minut olisi tämän näkökulman toteuttamiseen palkannut, totesin hyvin nopeasti että ”tehdään sitte itte”. Ja yleensä tuo toteamus tarkoittaa yrittäjyyttä.

Askel yrittäjyyden viidakkoon on ollut hyvin opettavainen jo tähän mennessä vaikka olen vasta aivan alkutaipaleella. Mitä enemmän olen oppinut, sitä enemmän arvostan yrittäjiä ja heidän tekemäänsä työtä. Nykyään jos minulla on mahdollisuus omilla valinnoillani tukea yrittäjää, teen sen mieluusti, vaikka se sitten maksaisikin vähän enemmän. Nyt kun tiedän että se mitä maksan ei ole lähellekään se mitä yrittäjän tilille kilahtaa. Tiesin tuon kyllä ennenkin järjen tasolla, mutta vasta nyt kun olen itse kokenut miltä tuntuu saada tilille huomattavasti vähemmän kuin mitä laskuttaa, on silmäni auenneet kunnolla.

Mindsetin tärkeys

Heti yrittäjäurani alussa minulle painotettiin mindsetin tärkeyttä. Kehotettiin miettimään olenko valmis, haluanko todella tehdä intohimostani ja rakkaudestani työn? Vaikka voisin menettää kaiken? Tai menestyä huikealla tavalla? Halusin. Niinpä annan Feelingalle nyt 100% itsestäni. Jos tämä kaikki mitä minulla on annettavaa, on jollekin toiselle tarpeellista, Feelinga menestyy. Jos en onnistu, olen oppinut paljon! Jouduin tekemään paljon ajatustyötä sen kanssa että mitä jos en menestykään. Pelko oli valtava. Tietoinen, perfektionismiin taipuva mieleni rääkyi kurkku suorana varoituksiaan aina kun sitä kuuntelin. Kuka nyt epäonnistua haluaisi? Samalla eteeni osui kuitenkin juuri oikeat tarinat yrittäjistä jotka ovat menestyneet ja yrittäjistä jotka eivät saaneet yritystään lentoon ja päätyivät konkurssiin. Myös jälkimmäiset ovat kuitenkin selvinneet elämässä eteenpäin! He ovat oppineet uutta ja heitä arvostetaan siitä että he antoivat yritykselleen kaikkensa. Mun silmissä ei ole yhtään epäonnistunutta yrittäjää. On vain ihmisiä jotka menestyivät yrityksellään ja ihmisiä jotka oppivat itsestään ja yrittäjyyden lainalaisuuksista paljon. Tiedän, moni tätä lukeva ajattelee varmasti ”voi tuota naiivia tyttöä, ei kaikille konkurssin läpikäyneille käy hyvin”. Näin voi olla, mutta minä pidän kuitenkin kiinni mindsetistani jossa elämä jatkuu siitä huolimatta miten yritykselle käy.

Mietin sanaa ”yrittäjä”. Miksi tälle työlle on annettu tuollainen nimi joka ei millään tapaa kuvasta sitä mitä yrittäjyys on. Yrittäjyys on tekemistä, innovoimista, uuden luomista, kovaa työtä eikä mitään ”mää nyt tässä vähän yritän…”. Olen varma että jokainen yrittäjä on joskus mielessään pohtinut tätä samaa asiaa. Onko joku ehdottanut termin ”yrittäjä” tilalle jotain muuta? Olisi mielenkiintoista tietää mitä sanoja ilmaan on heitelty.

Alkuun Ensimetrin avulla

Itse lähdin tutustumaan yrittäjyyden kiemuroihin Ensimetri-palvelun kautta. Onnekseni intuitio ohjasi ihanan ihmisen vastaanotolle joka on alusta asti osannut vääntää rautalangasta ja selvittää asioita kanssani. Iso kiitos hänelle. Tässä prosessissa olen oppinut valtavasti lisää kärsivällisyyttä ja samalla päässyt jo maistamaan sitä kuuluisaa yrittäjän vapautta. Pidän siitä että saan tehdä töitä kun haluan, ja lähteä ulos lenkille kun haluan. Joskus nautin maanantai-aamupäivän auringosta pihalla ja teen töitä sunnuntaina kun muut lepäävät, ja se on ihan ok. Yrittäjänä se on minun valintani.

On aika painaa kaasua ja antaa Feelingan painaa kurveissa renkaat vinkuen! Onneksi olen oppinut ajamaan monissa eri olosuhteissa, ja tiedän että ympärilläni on aina suojavallit, tuki ja turva kun sitä tarvitsen. Kiitos että olet tällä matkalla kanssani.